ViDA eli VAT digitaalisella aikakaudella, EU:n alustojen ja digitaalisen raportoinnin arvonlisäveropaketti, ei sisällä yhtä siirtymäaikaa. Artikla 6 Direktiivi (EU) 2025/516 jakaa uudistuksen neljään osaan, joilla kullakin on oma määräaikansa niiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ensimmäinen ja lähin osa on 31. joulukuuta 2026. Kyseiseen päivämäärään mennessä jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava 2 artiklan muutokset, jotka tulevat voimaan 1. tammikuuta 2027 ja jotka käsittelevät pääasiassa verkkokauppa-alustojen arvonlisäveroroolia sekä OSS/IOSS-erityisjärjestelmiä, jotka ovat keskitettyjä mekanismeja, joiden avulla yritys voi raportoida arvonlisäveron koko EU:ssa yhden ilmoituksen kautta sen sijaan, että se rekisteröidyttäisiin jokaiseen maahan, johon se myy. Nämä muutokset eivät vielä kerro mitään sähköisestä laskutuksesta tai rajat ylittävästä digitaalisesta raportoinnista; niihin liittyy myöhemmät määräajat. Jos mietit, tarkoittaako 31. joulukuuta 2026 sitä, että sähköisen laskutuksen velvoite astuu voimaan ensi vuonna, lyhyt vastaus on ei, ei tämän määräajan takia.

Mitkä ovat ViDA:n neljä määräaikaa?

Artiklan 2 (31. joulukuuta 2026, voimaan 1. tammikuuta 2027) jälkeen tulee artikla 3, joka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 30. kesäkuuta 2028 ja joka kattaa yhtenäisen arvonlisäverorekisteröinnin uudistukset, säännöt, joiden tarkoituksena on vähentää yritysten tarvitsemien erillisten arvonlisäverorekisteröintien määrää kaikkialla EU:ssa. Sääntö, jonka mukaan lyhytaikaisen majoituksen ja henkilöliikenteen alustat ovat vastuussa arvonlisäverosta myyjiensä puolesta, voi tulla voimaan 1. heinäkuuta 2028 ja viimeistään 1. tammikuuta 2030 välisenä aikana kunkin jäsenvaltion omasta valinnasta riippuen. Artikla 4 on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 30. kesäkuuta 2029. Artikla 5, joka sisältää rajat ylittävän yritysten välisen sähköisen laskutuksen ja digitaalisen raportoinnin (B2B tarkoittaa yritysten välistä myyntiä), on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 30. kesäkuuta 2030 ja sitä sovelletaan 1. heinäkuuta 2030 alkaen.

Mitä eroa on transpositiolla ja soveltamisella?

Laki on hyväksyttävä kotimaassa ennen määräaikaa, mutta itse säännöt alkavat vaikuttaa vasta hieman myöhemmin. Esimerkiksi artiklan 2 muutokset on hyväksyttävä 31. joulukuuta 2026 mennessä, mutta ne eivät itse asiassa koske yrityksiä ennen 1. tammikuuta 2027. Sama kaava toistuu jokaisessa neljässä määräajassa: ensin hyväksytään, sitten sovelletaan. Täytäntöönpanopäivämäärä ja päivämäärä, jona yrityksesi kokee muutoksen näkyvän, ovat harvoin sama päivä.

Pitääkö säännökset myös saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä?

Neuvoston asetus (EU) 2025/517 on sitova ja sellaisenaan sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa. Se tulee voimaan automaattisesti eikä sen voimaantuloa varten tarvita kansallista lakia. Joten 31. joulukuuta 2026 olevalla määräajalla ei ole mitään tekemistä tämän asetuksen kanssa. Se koskee ainoastaan direktiiviä ja sen päälle rakennettuja kansallisia lakeja.

Tuoko 1. heinäkuuta 2030 mukanaan yleisen sähköisen laskutuksen velvoitteen?

Mukaan Euroopan komissio, 1. heinäkuuta 2030 voimaan tulevat digitaalisen raportoinnin säännöt kattavat erityisesti rajat ylittävät yritysten väliset liiketoimet. Tämä ei ole sama asia kuin vaatia, että jokainen kotimainen lasku tai jokainen yritysten välinen myynti (yritysten ja kuluttajien välinen) on laadittava sähköisenä laskuna. Jos yrityksesi harjoittaa kauppaa vain kotimaassa, tämä tietty määräaika ei ole se, jonka takia kannattaa hävetä.

Mitä Viro, Latvia ja Liettua jo tekevät?

Viron kirjanpitolain muutos antaa kaikille verkkolaskujen vastaanottajiksi rekisteröityneille yrityksille oikeuden vaatia toimittajiltaan koneluettavaa verkkolaskua. Tuo uudistus toimii omalla aikataulullaan, täysin erillään yllä olevasta ViDA-kalenterista. Latviassa verkkolaskutietojen lähettäminen valtion verovirastolle on jo pakollista G2G, B2G ja G2B transaktiot (valtion ja hallituksen väliset, yritysten väliset ja valtion ja yritysten väliset) 1. tammikuuta 2026 alkaen, ja B2B-segmentti 1. tammikuuta 2028 alkaen. Liettua hyväksyi ALV-lain muutos XV-1036 18. kesäkuuta 2026 ja julkaisi sen 26. kesäkuuta 2026; useimmat säännökset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2027, ja muutamat tulevat voimaan vasta 1. heinäkuuta 2029.

Yhdessä tarkasteltuna mikään näiden kolmen maan nykyisistä toimista ei ole sama asia kuin ViDA. Ne ovat kotimaisia toimia, jotka sattuvat kulkemaan rinnakkain sen kanssa. Kalenteriin kannattaa merkitä päivämäärät juuri nyt: 31. joulukuuta 2026 ensimmäiselle EU:n laajuiselle täytäntöönpanolle ja 1. heinäkuuta 2030 rajat ylittävälle yritysten väliselle sähköiselle laskutukselle. Kaikki muu on joko kansallista sääntöä omalla logiikallaan tai myöhempää ViDA-määräaikaa, joka ei ole vielä käynnistänyt kelloa.

Usein kysytyt kysymykset

Tarkoittaako ViDA 31.12.2026 sähköisen kirjanpidon velvoitetta vuonna 2027?

Ei. Direktiivin 2 artiklan muutosten täytäntöönpanon määräaika on 31. joulukuuta 2026. Ne tulevat voimaan vasta 1. tammikuuta 2027 eivätkä vielä johda yleiseen sähköisen laskutuksen velvoitteeseen.

Mitkä ovat ViDA:n neljä siirtymäkautta direktiivin 6 artiklan mukaisesti?

Artiklan 6 mukaan määräajat ovat 31. joulukuuta 2026, 30. kesäkuuta 2028, 30. kesäkuuta 2029 ja 30. kesäkuuta 2030. Jokaisella on erillinen voimaantulopäivä kansallisessa lainsäädännössä täytäntöönpanon yhteydessä.

Mitä eroa on käyttöönotolla ja soveltamisella ViDA:n yhteydessä?

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tarkoittaa, että jäsenvaltion on saatettava säännöt voimaan kansallisesti ennen määräaikaa. Soveltaminen tarkoittaa, että sääntöjä aletaan soveltaa yrityksiin myöhemmin.

Onko neuvoston asetus (EU) 2025/517 saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä?

Ei. Asetus (EU) 2025/517 on sitova ja sellaisenaan sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa, joten se ei vaadi erillistä kansallista täytäntöönpanosäädöstä.