Yritysten välinen verkkolaskutus Suomessa vuonna 2026: onko se jo pakollista?

No. 15. syyskuuta 2026 alkaen mikään suomalainen laki ei enää vaadi kaikkia kotimaisia yritysten välisiä laskuja siirtymään strukturoituina verkkolaskuina. Laki 241/2019 tekee jotain erilaista: se antaa ostajalle oikeuden vaatia sitä. 1. huhtikuuta 2020 alkaen sekä julkinen hankintaviranomainen että yritys, jonka tilikauden liikevaihto ylittää 10 000 euroa, voivat vaatia myyjältä eurooppalaisen standardin mukaisen verkkolaskun, ja kun ostaja pyytää, PDF-tiedosto ei enää riitä. Julkinen sektori on tiukempi: 1. huhtikuuta 2021 lähtien Suomen valtio hyväksyy vain eurooppalaisen standardin mukaisia verkkolaskuja. Seuraava todellinen virstanpylväs tulee EU:n ViDA-paketista. Rajat ylittävästä yritysten välisestä verkkolaskutuksesta ja tapahtumakohtaisesta arvonlisäveroraportoinnista tulee pakollisia. 1. heinäkuuta 2030 alkaen.

B2G ja B2B ovat Suomessa kaksi eri järjestelmää

Suurin osa hämmennyksestä johtuu yhdestä lähteestä: Suomen julkinen sektori on vuosien ajan toistanut samaa lausetta: "vain verkkolaskut, kiitos". Se pitää paikkansa, mutta kuvaa B2G-laskutusta eli julkisen sektorin ostajan laskuttamista.

Mitä laki 241/2019 oikeastaan edellyttää

Laki 241/2019 asettaa hankintaviranomaisen velvollisuudeksi vastaanottaa ja käsitellä määräystenmukaisia sähköisiä laskuja. Hankintayksiköllä (hankintayksikkö, hankintasääntöjen mukainen julkinen ostaja) on ollut tämä velvollisuus 1. huhtikuuta 2019 alkaen, jos se on valtion virasto tai yhteishankintayksikkö, ja 1. huhtikuuta 2020 alkaen kaikkien muiden osalta. Tarkastele tarkkaan, mikä velvollisuus oikeastaan on. Se on vastaanottamisvelvollisuus julkisella ostajalla, ei lähettämisvelvollisuus jokaisella suomalaisella yrityksellä.

Valtion oma käytäntö menee pidemmälle kuin laki vaatii. Valtiokonttori sanoo suoraan, että sähköpostiin liitettyä laskua ei hyväksytä, koska se ei ole verkkolasku ja että 98% valtiolle lähetetyistä laskuista saapuu sähköisesti. Julkinen sektori vastaa noin 7 prosenttia kaikesta suomalaisesta yritysten välisestä laskutuksesta, mutta lähes jokainen yritys laskuttaa ennemmin tai myöhemmin julkista ostajaa. Näin käytäntö leviää. Se on markkinakäytäntö, ei yleinen lakisääteinen velvoite.

Keitä 10 000 euron raja oikeastaan koskee?

Tässä numerossa ihmiset erehtyvät useimmiten. Laki 241/2019, 10 000 euroa määrittelee, kuka lasketaan elinkeinonharjoittajaksi kyseisessä laissa. Se viittaa tilikauden liikevaihtoon.

Se ei ole:

• yhden laskun summa: 12 000 euron lasku ei itsessään aiheuta verkkolaskumaksua;
• useita laskuja: sillä ei ole merkitystä, kuinka monta laskua lähetät kuukaudessa;
• yleinen B2B-myyntikynnys: se ei muuta kaikkea yritysten välistä laskutusta sähköiseksi.

Jos ostajan liikevaihto jää alle kynnysarvon, hän ei kuulu pykälän 4 soveltamisalaan. Hän voi silti pyytää sinulta nätisti e-laskua, mutta hänellä ei ole lakisääteistä oikeutta viitata siihen.

Ja nyt rehellinen vastaus kysymykseen, josta baltialaiset myyjät eniten välittävät. Näissä lähteissä ei ole yksiselitteisesti mainittu, asettaako Suomen laki suoran velvoitteen virolaiselle, latvialaiselle tai liettualaiselle myyjälle, enkä aio sitä tässä keksiä. Käytännössä väittely harvoin pääsee niin pitkälle. Jos suomalainen asiakkaasi vaatii verkkomaksun ja lähetät PDF-tiedoston, lasku ei koskaan saavuta heidän järjestelmäänsä eikä maksu yksinkertaisesti liiku. Ja vaatimus on yleensä joka tapauksessa kirjattu sopimukseen tai ostoehtoihin.

Onko sähköpostitse lähetetty PDF-tiedosto webcast-lähetys?

No. Valtiokonttorin määritelmä on kapea ja yksiselitteinenVerkkolasku on koneellisesti luettava lasku, joka toimitetaan suoraan kirjanpito-ohjelmaan tai verkkopankkiin, eikä sähköpostiin liitetty PDF- tai kuvatiedosto ole verkkolasku. Laki noudattaa samaa logiikkaa. Ostaja voi vaatia strukturoitua laskua, joka mahdollistaa automaattisen käsittelyn ja on eurooppalaisen standardin mukainen.

Mitä eurooppalainen standardi tarkoittaa

Eurooppalainen standardi tarkoittaa standardia EN 16931, joka on yksi ainoa kuvaus siitä, mitä tietokenttiä laskussa on oltava ja mitä kukin niistä tarkoittaa. Suomessa se on julkaistu nimellä SFS-EN 16931-1:2017 + A1:2019 ja sen voi ladata ilmaiseksi SFS:n verkkokaupasta. Viittaus standardiin julkaistiin EU-tasolla Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1870, minkä vuoksi jokaisen jäsenvaltion säännöillä on sama standardi.

Suomessa yleiset formaatit, Finvoice 3.0 ja TEAPPSXML 3.0, pystyvät molemmat tuottamaan standardinmukaisen laskun, mutta vaatimustenmukaisuus ei synny automaattisesti pelkästään formaatin oikeasta olosta. Myös tietosisällön on oltava kunnossa. Rajat ylittävissä lähetyksissä käytetään kansainvälistä formaattia, tyypillisesti UBL:ää, jota kuljetetaan Peppol-verkon yli.

Suomalainen asiakkaasi pyytää verkkokuvausta: mitä tarkalleen ottaen pyydät?

Valtiokonttorin ohjeistus on yksinkertainen. Ostajan tulee ensin varmistaa, että sen laskun vastaanottopalvelu tukee eurooppalaista standardia, ja sitten antaa toimittajalle verkkolaskuosoitteensa ja operaattoritunnuksensa. Sinun puolesi keskustelusta näyttää tältä.

• Pyydä kahta asiaa: verkkolaskuosoite eli asiakkaan verkkolaskuosoite ja heidän operaattoritunniste. Ilman molempia ei ole paikkaa mihin lähettää.
• Tarkista oma puolesi: Kysy ohjelmistotoimittajaltasi tai verkkolaskuoperaattoriltasi, lähettääkö käyttämäsi versio eurooppalaisen standardin mukaisia laskuja. Jos ei, sinun on päivitettävä se.
• Valitse kanava: Suomen valtion virastoille ja virastoille lähetettävät laskut voivat kulkea Peppol-verkoston tai Posti Messagingin kautta. Jos kumpikaan vaihtoehto ei sovi, voit luo e-lasku maksutta Handi- tai Basware-toimittajaportaalissa.
• Ota yksityiskohdat oikein: Valtiokonttori listaa pakollisiksi sekä myyjän että ostajan ALV-numerot (Suomessa FI + Y-tunnus ilman yhdysviivaa) sekä nimet ja osoitteet. Valtiolle osoitettavassa laskussa on oltava sekä Y-tunnus että ALV-numero. Jos ostaja on antanut sinulle tilaus- tai sopimusnumeron, se kuuluu laskulle.
• Älä laita useita tilauksia yhdelle laskulle: Peppolin ohjaus sallii laskun viitata vain yhteen tilaukseen, enintään yhteen ostotilausviitteeseen (BT-13) laskua kohden. Jos asiakas haluaa yhdistetyn laskun, sovi tietosisällöstä heidän kanssaan erikseen.

Yksi käytännön sivuvaikutus on hyvä tietää. Standardien mukainen lasku validoidaan yhteisten sääntöjen mukaisesti, joten operaattori palauttaa jo puuttuvan sisällön sisältävän laskun. On paljon parempi saada hylkäysilmoitus heti kuin huomata kahden viikon kuluttua, että lasku on kadonnut jonnekin.

1. heinäkuuta 2030 ja 1. tammikuuta 2035: mitä ViDA muuttaa

EU:n digitaalisen aikakauden arvonlisäveropaketti, ViDA, hyväksyttiin 11. maaliskuuta 2025 ja julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 25. maaliskuuta 2025 direktiivinä (EU) 2025/516.

Päivämäärät ennen vuotta 2030

Mukaan Komission aikataulu, jäsenvaltioilla oli jo oikeus määrätä pakollisesta sähköisestä laskutuksesta tietyin edellytyksin, kun paketti tuli voimaan 14. huhtikuuta 2025. OSS- ja IOSS-selvennykset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2027 ja yhtenäistä arvonlisäverorekisteröintiä koskeva osa sekä alustasääntöjä koskevat säännöt 1. heinäkuuta 2028.

Sinua koskeva päivämäärä on 1. heinäkuuta 2030. Tästä päivästä lähtien EU:n rajat ylittävät yritysten väliset maksutapahtumat edellyttävät sekä eurooppalaisen standardin mukaisia sähköisiä laskuja että tapahtumakohtaista raportointia. Kuten Verohallinto selittää, myyjän on toimitettava laskun tiedot veroviranomaiselle 10 päivän kuluessa myynnistä tai ennakkomaksun vastaanottamisesta ja ostajan lähtökohtaisesti 5 päivän kuluessa laskun vastaanottamisesta, vaikka jäsenvaltio voi jättää ostolaskut pakollisen raportoinnin ulkopuolelle. Samalla yhteenvetoilmoitukset poistuvat. Jäsenvaltio voi halutessaan ottaa käyttöön kotimaisen tapahtumakohtaisen raportoinnin, mutta senkin on perustuttava sähköisiin laskuihin, ja viimeistään 1. tammikuuta 2035 mennessä kansallisten järjestelmien on oltava EU-mallin mukaisia.

Mikä ei muutu vuonna 2026

Kaksi asiaa, joita ei kannata lukea liikaa juuri nyt – Suomella ei ole yleistä kotimaista yritysten välistä verkkolaskuvelvoitetta, eikä ViDA itsessään pakota Suomea rakentamaan kotimaista tapahtumatason raportointijärjestelmää. Näissä lähteissä ei ole päivämäärää sille, milloin Suomi saattaisi ottaa käyttöön kotimaisen velvoitteen. Mitään ei ole vahvistettu laissa.

Paine tulee muualta. Vuonna 2025, 353,2 miljoonaa laskua siirtyi operaattoreiden kautta Suomessa, Peppol-viestien määrä kasvoi 61 prosenttia 778 884 tapahtumaan, ja verkkolaskuosoiterekisterissä on nyt lähes 370 000 yritystunnusta, 100 000 enemmän kuin vuonna 2021. Samassa katsauksessa todetaan, että Saksa, Ranska ja Belgia ottavat käyttöön pakollisen verkkolaskutuksen vuosina 2026–2027.

Käytännön johtopäätös on tylsä ja hyödyllinen. Suomalaisen asiakkaan kanssa ei ole mitään järkeä odottaa lainmuutosta. Kysy heidän verkkolaskuosoitettaan ja operaattoritunnistettaan heti seuraavalla laskulla ja varmista, että omalta osaltasi voidaan lähettää eurooppalaisen standardin mukainen lasku. Kun tämä on tehty, vuoden 2030 rajat ylittävästä velvoitteesta tulee sinulle uusi raportointisäännös uuden järjestelmän sijaan.

Saatavilla myös: viroksi · Latvia · Liettuan

Viimeksi arvosteltu: 15. syyskuuta 2026

Usein kysytyt kysymykset

Tuleeko Suomessa yleinen yritysten välinen verkkolaskutusvelvoite vuonna 2026?

Ei, vuonna 2026 mikään suomalainen laki ei enää vaadi kaikkien kotimaisten yrityslaskujen lähettämistä strukturoituina verkkolaskuina. Laki 241/2019 antaa kuitenkin ostajalle, jonka liikevaihto on yli 10 000 euroa tilikaudessa, laillisen oikeuden pyytää myyjältä eurooppalaisen standardin mukaista verkkolaskua.

Pidetäänkö sähköpostitse lähetettyä PDF-tiedostoa verkkolaskuna Suomessa?

Ei, Valtiovarainministeriön määritelmän ja lain mukaan sähköpostin liitteenä lähetetty PDF- tai kuvatiedosto ei ole verkkolasku. Verkkolaskun on oltava koneluettava, rakenteinen XML-tiedosto (esimerkiksi Finvoice 3.0 tai Peppol BIS), joka on eurooppalaisen standardin EN 16931 mukainen.

Milloin rajat ylittävästä sähköisestä laskutuksesta Suomen ja muiden EU-maiden välillä tulee pakollista?

EU:n ViDA-direktiivin (VAT in the Digital Age) mukaan pakollinen rajat ylittävä yritysten välinen sähköinen laskutus ja tapahtumakohtainen raportointi tulevat voimaan 1. heinäkuuta 2030. Tästä päivästä lähtien myös nykyiset ALV-yhteenvetoraportit poistuvat käytöstä.